Sosiaalialan koulutus nojautuu ihmisen kehitysmahdollisuuksia, aktiivisuutta ja voimavaroja korostavalle ihmiskäsitykselle. Oppimistilanteissa edistetään aktiivista tiedonkäsittelyä sekä korostetaan luovuutta, elämyksellisyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Oppimisen lähtökohtana on oman vuorovaikutus- ja kokemustavan reflektointi, omien kokemusten ja oman elämänhistorian tuottamien tietorakenteiden kriittinen tarkastelu. Koko koulutuksen ajan opiskelijaa tuetaan tutkivan ja kehittävän työotteen omaksumisessa sekä eettisen tietoisuuden kehittämisessä ja valmiudessa kriittiseen eettiseen pohdintaan ja vastuullisuuteen.
Koulutuksen alussa korostuu korkeakoulumaisen opiskelutavan oppiminen ja sosiaalityön monitieteelliseen viitekehykseen perehtyminen. Opiskelun alkupuolella painottuu itsearviointiin oppiminen, minäkäsityksen selkiinnyttäminen sekä asiakastyön valmiuksien kehittäminen. Koulutuksen edetessä painopiste siirtyy sosiaalialan työn entistä kokonaisvaltaisempaan tarkasteluun sekä sosiaalialan työmuotojen ja menetelmien opiskeluun. Koulutuksen loppupuolella tutkiva työote sekä työn kehittämisvalmiuksien kehittäminen ovat keskeisessä asemassa.
Teorian ja käytännön välinen vuorovaikutus oppimisprosessissa edellyttää, että oppiminen täytyy nivoa mahdollisimman paljon arkielämän todellisiin tilanteisiin. Sosiaalialan koulutusohjelmassa teoriaopinnot, harjoittelu, tutkimus- ja kehittämistoiminta integroituvat tiiviisti toisiinsa. Opiskelussa huomioidaan opiskelijoiden yksilöllinen kokemustausta ja pyritään ymmärtämään ja tukemaan heidän erilaisia ja eri tavoin eteneviä oppimisprosessejaan. Opetusmenetelminä korostuvat opiskelu työelämän todellisissa projekteissa ja osallistuminen käytännön tutkimus- ja kehittämishankkeisiin yhdessä työelämän kanssa. Koulutusohjelma on mukana useissa työelämän ajankohtaisista tarpeista syntyneissä alueellisissa ja seudullisissa yhteistyöhankkeissa. Kansainvälinen toiminta on tärkeä osa sosiaalialan koulutusohjelmaa.
|
|